Ollaan ystäviä, jookos, niin kuin ananas ja kookos?

Viime aikoina olen tehnyt enemmän ja vähemmän tuttavuutta uusien ystävien kanssa. Ensimmäinen uusi ystäväni on nimeltään Roosa Rusakko. Tai itse asiassa hän ei ole ystäväni, vielä, mutta olen nähnyt hänestä kuvan ja kuullut lukuisia tarinoita, miten Roosa on hyvää vauhtia loikkaamassa meikäkanin reviirille. Roosa Rusakko sen sijaan ei tiedä vielä mitään minun olemassaolostani, harmi. Minä niin kovasti haluaisin Roosa Rusakosta tosiystävän - oman kultakäpäläisen, halipupun.

Tässä on kuva Roosasta:

Rosakon Ruusu, ei kun Rusakon Roosa, on tuhti tyllerö, joka viihtyy mummulan pihassa puskanjuurella. Hän asuu siellä, tai ainakin majailee. Roosa Rusakko nimittäin on menevä mimmi eikä viihdy pitkiä aikoja paikoillaan, ellei emännän äiti sitten vie puskanjuurelle porkkanaa, salaatinlehtiä, tomaattia, omenanpalasia ja sen sellaista.

Pari viikkoa sitten meille taas muutti varsin valovoimainen puputyttö, Lumi Pupu. Isäntä ja emäntä olivat nähneet Lumin jo muutamaa päivää aikaisemmin jossain kaupassa, ja parin päivän päästä isännän oli pakko käydä hakemassa Lumi meille - niin suuren vaikutuksen Lumi oli isäntään tehnyt.

 Tässä kuva Lumista:

Lumi on häikäisevä persoona ja hänessä on ainutlaatuista latausta, säpinää! Etenkin hänen sähköjohdossaan, johon haluaisin iskeä LUMENvalkoiset sapelihampaani, nam!

Mutta arvatkaas mitä? Kun Lumi oli viettänyt meillä ensimmäisen yönsä, huomasimme aamulla emännän kanssa, että kaikki parvekkeella puoli vuotta kukkineet pelargoniat olivat yhtäkkiä kuolleet ja ikään kuin laonneet kasaan. Tulin siihen lopputulokseen, että Lumi oli ne yön aikana tuhonnut. Kasvien piti olla minun minun minun! Sen koommin en ole halunnut Lumin kanssa hieroa tuttavuutta.

Kaikki meni.

Kolmas uusi tuttavuutemme on yläkerran Haukkuva Hurtta. Emme ole vielä emännän ja isännän kanssa nähneet, miltä hän näyttää, mutta ainakin hän kuulostaa kamalalta emmekä halua ystävystyä hänen kanssaan. Hän haukkuu öisin, ulvoo päivisin ja vikisee viikonloput. Ja meikäkanilla on vieläpä niin herkät korvat, että ruma räksytys viiltää korviani triljoonan desibelin voimakkuudella! Onneksi olen sentään niin kova kundi, etten Haukkuvaa Hurttaa pelkää. Sen sijaan Roosa Rusakon kaltainen herkkä neito voisi olla Haukkuvasta Hurtasta kauhuissaan.

Vaikka uudet ystävät tuovat elämään jännitystä, ei vanhojakaan laumatovereita saa unohtaa. Onneksi emäntään voi aina luottaa, toisin kuin Lumi Pupuun.

Pus!